Uskonto

Uskonnon kertomus, jonka täytyi liittyä tositapahtumiin


Olen Iiris. Olen 13 vuotias tyttö. Meillä oli koulussa puhuttu muinaisesta roomasta, joka kiinnosti minua kovasti. Kyselin isoisältäni muinaisen rooman tapahtumista. Isoisä tiesi tosi paljon roomasta! Oli kiva kuunnella takkatulen ääressä, kun ulkona satoi lunta kevyesti. Kun menin nukkumaan, olin nopeasti unessa.

Huomasin, kuinka maailma muuttui ympärilläni. Olin tullut muinaiseen roomaan.
Ympärilläni oli roomalainen legioona. Legioonalaisia oli ympärilläni lähes 5 000 !
Legioonalaisen suojavarusteina olivat kypärä, kilpi ja haarniska. Jotkut pukivat ulkona varusteitaan ylleen. Suojavarusteiden alla oli villakankaasta kudottu punainen tunika. Jaloissaan heillä oli pohjasta nastoilla vahvistetut nahkajalkineet, jotka nyöritettiin jalan ja nilkan ympäri.

Eteeni astui mies, jonka minä tunnistin rooman keisariksi, Keisari Nero Claudius Caesar Augustus Germanicus, kuului hänen koko nimensä.
Muistelin, että hän tuli rooman keisariksi vuonna 54 jkr. Kuulin kuinka keisari mumisi jotakin. "Anteeksi mitä?" , kysäisin, mutta älysin, etten osannut silloista rooman kieltä, mutta kun puhuin, en puhunut suomea. Osasin italiaa! "Mitä te täällä teette?" , hän kysyi aika lempeällä äänellä. Ajattelin, ettei minun kannattanut ruveta kertomaan totuutta, koska ei hän sitä kumminkaan olisi uskonut. "Tulen tulevaisuudesta" , pah, ei kukaan tuollaista usko.
"Mmm, olen kai eksynyt." , mumisin. "Ahaa, tuolta pääsette pois. " , Nero vastasi miettelijänä.
Tiesin nerosta jotakin. Henkivartiokaarti valitsi Neron keisariksi 16-vuotiaana Claudiuksen kuoltua vuonna 54. Kumileimasimen asemassa ollut senaatti antoi tukensa valinnalle. Todennäköisesti Nero toimi ensimmäiset vuodet valtion keulakuvana vallan ollessa hänen äitinsä ja kahden neuvonantajan käsissä.

Oloni tuntui tyhmältä, mutta kysäisin kuitenkin Nerolta: "Pääni taisi kolahtaa. Mikä vuosi on nyt?" , kysyin ja esitin vähän tyhmää. "Vuosi on 64 " , Nero vastasi huvittuneen näköisenä.
"Voi ei" , mumisin puoliääneen kauhistuneena. Olin tullut suoraan vuoteen, jolloin rooman palo tapahtui.

Nero sanoi sotilaille "Nyt voitte pitää tauon. Menen soittamaan lyyraa." Juoksin neron luokse ja kiljuin "Ei, ei, ette saa!" Isoisä kertoi, että kun rooman palo alkoi, Nero oli soittamassa lyyraa. Nero katsoi taakseen ja sanoi jo vähän närkästyneenä: "Olet kuluttanut aikaani jo paljon. Voisitteko ystävällisesti poistua, jotta saan vähän rentoutua"
En voinut jatkaa, joten poistuin. Huomasin, että rooma oli syttynyt. Se syttyi jo liiankin nopeasti. Kaikkialla oli suuria tulilieskoja, jotka näyttivät nielevän kaupunkia jonnekkin tyhjyyteen. Kaiken lisäksi olin yksin, ihan ypöyksin.

Minulla ei ollut muuta mahdollisuutta. Juoksin niin kovaa kun ikinä pääsin. Juoksin rakennuksen sisään, johon Nero oli mennyt. Löysin Neron pian ja huusin: "Tulkaa katsomaan! Rooma on tulessa! " . Nero hätkähti ja sanoi "Jos tämä on taas jokin tyhmä pila, pidätän sinut." , Nero huokaisi ja menikin onnekseni ikkunalle. Näin keisarin silmistä, kuinka ulkona lieskat nuolivat jo rakennusta.

Näin Neron silmissä katseen. Se oli pelkoa.
Sisään ryntäsi vartioita, jotka karjaisivat minulle: "Missä keisari on?" Säikähdin, mutta en ehtinyt tehdä mitään, kun vartiat jo pyyhkäisivät ohitseni. He tarttuivat Neroon ja veivät tämän ulos.

Palo kesti seuraavat yhdeksän päivää. Ne olivat minulle kamalia aikoja, koska olin yksin peloissani. Mietin vain keisari Neroa.

Kuulin kyläläisiltä niiden yhdeksän päivän jälkeen, kuinka poliisit epäilivät Neron sytyttäneen palon. Juoksin naisten luo ja huusin: "Ei, se ei ole totta! Olin hänen kanssaan koko iltapäivän!" Naiset katsahtivat minuun ja tunsin kuinka luomeni painuivat kiinni.

Ympäristöni muuttui taas. Näin silmissäni numeroita. 2 7 4 . Ahaa, olin vuodessa 274! Muistin, että keisarina oli silloin Keisarin Konstantinus. Keisari oli ensimmäinen kristitty keisari. Hänet tunnetaankin parhaiten siitä että hän laillisti kristinuskon, joita oli ennen vainottu.

Tiesin Konstantinuksestakin jonkun verran.

Galerius ei hyväksynyt Konstantinusta vaan nimitti itse Severuksen
valtakunnan länsiosan augustukseksi. Konstantinus sai toistaiseksi tyytyä caesarin arvonimeen. Seuraavan kuuden vuoden ajan Konstantinus hallitsi Galliassa ja Britanniassa.

Vuonna 307 Konstantinus erosi jalkavaimostaan Minervinasta ja meni uusiin naimisiin entisen keisari Maximianuksen (jonka Diocletianus oli pakottanut luopumaan keisarinvallasta) tyttären Faustan kanssa.

Nyt vasta huomasin olevani muinaisen rooman tyypillisillä kaduilla. Kysyin vastaantulijalta, missä keisari Nero on? Vastaantulija naurahti: "Etkö ole ollut koulussa? Nero kuoli jo vuonna 68 siitä on jo melkein 250 vuotta aikaa!" "Oh, anteeksi." vastasin ohikulkijalle nolona.

Lähdin etsimään keisari Konstantinusta. Löysin suuren talon, jossa ajattelin keisarin olevan. Ovella oli vain vartijat. "Mihinkäs sinä olet menossa?" vartija murahti. "Tahdon tavata keisarin." sanoin. Vartija katseli ympärilleen ja huusi kovaa ympärilleen: "Täällä on varas!"
Lähdin karkuun. Vartijat saivat minut kiinni ja uhkailivat miekoillaan.

Minä heräsin.